Mulla taitaa mennä hermot ihan justiisa. En vaan tiedä, että mihin. Mutsin kanssa tuli taas sanaharkaa, kun se ei ymmärrä, että asiat voi selvittää, niistä tulee vanhoja juttuja, eikä niitä tarvitse enää muistella. Ei ei, kun ei se ole mahdollista, olen vain tullut niin isääni. Ja kun äiti ei ymmärtänyt miten nekin asiat voi selvitää ? Vittu että se voi olla välillä yksinkertainen ihminen, sitten kun sanoin, ettei ne asiat kuulu teille, tuli taas normivastaus, ei tietenkään, mikäs meille kuuluisi, ei mikään.

ETTÄ VOI VITTU MÄ SANON!

Odotan ensi kesää niin paljon, että pääsee pois täältä. Se ei ole vielä vaan varmaa, että kenen kanssa muutan. Kun se voi olla porukoille liian kova pala, jos sanon että muuta siskon kanssa, ei ei ,ne ei voi varmaan käsittää sitä, ja saan kuulla taas vittuilua siitä, että eikö niiden juttu toiminutkaan, etkä muuta mihinkään, ennen kuin me saadaan tietää. Ja voi vittu, mulla palaa oikeasti kohta kiinni. Tuntuu kuin pää räjähtäisi tuhannen palasiksi, tekisi mieli huutaa kaikki mitä mä ajattelen niin kovaa kuin pystyn, mutta enhän mä voi, mähän siinä vain saisin turpaani.

Viime vkl, sain sanottua sen mitä olen pitkään halunnut sanoa, mutta en saanut siihen minkäänlaista vastausta, valitettavasti. Mutsi sanoi mulle, että pidä suus kiinni, sain sanottua että tai mitä ? mutta se vaan jankutti että pidä suus kiinni. Olisin halunnut kuulla ,että mitä jos en pidäkkään. Ja mistä sekin lähti, siitä kun sanoin, että tähän aikaan sinne baariin juuri mennään. Siitä se jotenkin hermostu. Ja tuossa äskenhän se sano että elä sinä omaa elämää, kun sanoin että voisinkin, niin se sano että kukas sua on estäny, sanoin että esim. työ kysy sitten että miten niin, mutta en jaksanu siihen enää vastata. Olishan mulla vastaus ollu siihen, ehkä lievää rajoittamista mun menoja ja tulemisia kohtaa, mun mielipiteitähän ei kuunnella jne, listaa vois jatkaa, mutta nyt en siihen kykene.

Taidan kirjoittaa joku toinen päivä lisää tänne näitä jutskuja, nyt kutsuu leffa !