Kaikenlaista sitä onkin ehtinyt sattua ja tapahtua. Hellevin kanssa en ole ollenkaan väleissä, en vain kestä enää sen naamaa ! Se asui mun luona 2kk se söi meidän luona, se vaan... Se oli meidän mukana lapissa ! Ja edelleenkin se jaksaa marista ja vankua kun sillä menee huonosti, olen hänen ystävänsä vain sillon, kun hänellä on vaikeata.

Joo olen kyllä tiedän, osaan olla kusipää, rasittava ja temperamenttinen mutta silti mua ei kohdella siten, millä tavalla hän kohteli. Mä en halua olla mikään helvetin nenäliina, johon voi purkaa kaiken. Autan kyllä ystävää hädässä, ja puhun hänen kanssaan ja lohdutan, mutta se että ainakin joka toinen päivä oli pelkkää itkemistä kun elämä on niin perseestä, ja kun kukaan ei välitä hänestä. Ja se ainainen itsemurhalla uhkailu, ei sitä voi ottaa tosissaan kun kumminkaan se ei sitä tee. Ei se niin huonossa jamassa ole, tai no eihän ikinä voi olla liian varma, mutta ei se ole, mitä mä sitä tunnen. Se vaan satuttaa meitä ystäviä joille se uhkailee, meille tulee tunne että meidän täytyy pystyä tekemään jotain, mutta kun tässä tapauksessa ei pysty. Jos sä itket maanantaina sun paskaa elämää ja että kaikki on ohi ja keskiviikkona sä olet jumalauta iloinen kuin mikä.

Ja ne syyt miksi hän olisi tappanut itsensä, liittyi miehiin ?! Onko järkevämpää syytä tappaa itsensä kuin kariutuneiden suhteiden takia, ei kai ? Mutta kun se oli aina sama nyykhytarina. "voi kun olen niin rakastunut tai ainakin syvästi ihastunut!" No sitten kun suhteesta ei tulekkaan mitään alkaa tulla viestejä tähän tapaan "millään ei oo enää mitää merkitystä, mä en ikinä pääse tän yli, se olis ollu mulle se oikee, mä en jaksaa enää yrittää.. jne " Siinä alkaa pikku hiljaa mennä hermo, koska aina se kumminkin on päässy yli, mutta minähän sitä toisaalta siihen itkemiseen oikein yllytin, kun lohduttelin aina kun tämmöinen tilanne tuli eteen.

No nyt hän kumminki seurustelee "onnellisesti" poikaystävänsä kanssa. Ja kun nyt satuin kuittailemaan kyseiselle miehella tai no pojalle asiasta hän oli mennyt lärvimään Helleville, samana iltana sain viestin "jumalauta ! sulla taitaa olla vakavia ongelmia.. jne" vastasin vain että "se on minun asiani mitä pekalle sanon" tuli vastaus "joo mulle se on ihan vitun sama mitä sä sille sanot, mut voit silti jättää sen rauhaan " öööö, aika ristiriitaista. 

Mutta mä en vain jaksa välittää koko ihmisestä. Tämä olisi ollut eessä kumminkin. Jommalta kummalta olisi kumminkin päsähtänyt hermot jossain vaiheessa, mä vaan kerkesin ensin. :)

Joo-o, kirjoitin tämän adrenaliinin hallitessa kehoani, joten kirjoitusvihreitä saattaapi olla 95% tästä tekstistä ! :) No nyt kun olen purkanut energiaani, voisin lähteä savukkeelle ja tekemään jotain enemmän hyödyllistä. :)