En aina ymmärrä oman ikäsiäni. Enkä tule varmaan koskaan ymmärtämään.
Poika laittaa kivaa viestiä, ja muutaman tunnin päästä hän ja hänen kaverit soittaa ja sanoo huoraksi?
Mutta kai se on toi angsti mikä iskee samaan aikaan murrosiän kanssa. Ja kaverin sanoin, aika heppoinen on poikien sanavarasto. Mutta tuommosille asioille kannattaa vaan nauraa, niin minäkin tein.

Mutta erään toisenkin ihmisen toiminta on aika lapsellista, nimittäin oman siskoni, joka kumminkin täyttää tänä vuonna 29v. Hän toimii kuin 15vuotiaat.
 - On kihloissa 40v miehen (Matti) kanssa ja yhteinen lapsi 2v.
 - Hänellä onkin toinen mies kokkolassa, 26v. (Kimmo)
 - Muuttaa Kokkolaan ja jättää perheen.
 - Valehtelee Kimmolle, että menee katsomaan poikaansa.
 - Jää takaisin perheensä luo, eikä ilmoita Kimmolle yhtään mitään, vaan toimittaa asioita xx kautta.
 - Ja nyt hän haikailee Kokkolaan takaisin, ja itkee baarissa, kuinka hänen sydän jäi sinne.

Mutta jos minä olisin Laura, olisin jäänyt Kokkolaan. Kimmo on 100x viisaampi ja älykkäämpi kuin Matti! Mutta en tiedä, jokainen päättää itse elämästään. Sekin kummastuttaa, kun Laura lähti Kokkolasta, niin miksei se muuttanut omaan kämppään ja aloittanut puhtaalta pöydältä. Nyt se itkee baarissa kuinka hänen sydämensä jäi Kokkolaan ja haluaa Kimmon takaisin. Kimmon on kyllä sitä mieltä, että Laura saa itkeä ja vinkua aivan rauhassa, jos Laura tahtoo vielä jotain, niin Kimmon sanoin No Thanks!

Ja se että Laura ja Matti juovat joka vkl, vievät pojan hoitoon mummulle. Ja he tappelevat joka vkl, hakkaavat toisiaan, ei siinä mitään, mutta se että poika joutuu kuuntelemaan sitä ja joskus näkemäänkin. Ja vaikka se ei vielä välttämättä ymmärrä sitä, mutta pian se ymmärtää, että: jaahas, äiti ja isi lähtee juhlimaan, minä menen mummulaan. Tai jotakin tuohon tyyliin.