Kesän aikana tapahtui paljon hyvää, mutta paljon huonoakin.
Kiitän tärkeimpiä ystäviäni menneestä kesästä, ilman heitä kesä ei olisi ollut menneen elämäni paras!
Heidän kauttaan sain uusia kavereita. Ja valitettavasti sain myös rikottua sydämeni kesän aikana.

En voi syyttää Jonia (nimi muutettu:>) sydämeni särkymisestä, se oli ihan omaa tyhmyyttäni.
Ikinä en ole miehen takia itkenyt, en ikinä, Mutta kesällä itkin kaksi kertaa.
Ensinnäkin itkin sen takia, miten ystävä voi tehdä niin, ja se miten Joni pystyi olemaan sellainen.
Se jälkeen, kun sain Jonin kanssa asiat selvitettyä ongelmia tulikin paljon enemmän. Ajattelen vain että ei olisi pitänyt ottaa Joniin yhteyttä, mutta toisaalta en olisi voinut kasvaa taas hieman lisää ihmisenä.
Toisen kerran sitten itkin sen takia, että olin viettänyt kaksi päivää aivan älyttömän ihanien ihmisten kanssa, joukkoon kuului myös Joni. Olimme sopineet Jonin kanssa, että aloittaisimme aluksi ihan kavereina, koska Jonia pelotti eräät asiat. Itkin aivan liikaa, Onneksi ystäväni ollu paikalla. No loppujen lopuksi minun ja Jonin sopimuksesta ei tullut mitään, vaan olimme enemmänkin kuin kavereita.
Jossain vaiheessa huomasin, ettei kaikki ole niinkuin pitäsi. Minä en ajattelut Jonia, niinkuin ihastunut tyttö ajatteli. AIna kun olin Jonin kanssa, minun oli hyvä olla, mutta sitten kun en ollut, harvoin edes ajattelin Jonia.
Minun oli pakko laittaa Jonille viesti, että huomenna puhutaan, Joni oli samaa mieltä.

No päivä tuli, Joni ilmoittaa että ei voikaan nähdä koska auto meni rikki. Olin hajota siihen paikkaan. Enimmäkseen vihasta. Ajattelin, että Joni yritti vain luistaa tapaamisesta. No Jenni (nimi muutettu) tuli meille ja Sammakko ja Ihaa tulivat hakemaan meidät heille. No siinä vietettiin iltaa. Sammakon pikkusisko Hellevi tuli myös, hän olikin kiinnostunut Jonista. No siinä oltiin ei mitään, istuttiin Ihaan kanssa olkkarissa ja "angstattiin" leikillämme, näin kun Hellevi juoksi pihalle kyyneleet silmissä ja Sammakko meni perässä, Ajattelin että hohhoijaa, tää menee taas tämmöseksi teinidraamasäädöksi. Ihaan kanssa siinä sitten kaikkea naureskeltiin. Sammakko tuli sisälle ja minä menin sitten pihalle. Hellevi sanoi, että tuntuu kuin olisin tullut sinun ja Jonin väliin. Vakuutin hänelle ettei minulla ole mitään hätää, ja olen onnellinen, jos hänelle ja Jonille tulee jotain. No siinä sitten sovittiin ja mentiin sisälle.
Olin sitten yhdessä vaiheessa menossa pihalle kun ovesta tuleekin porukkaa, tunnen heidät ja henkin salpautuu kun Joni tulee porukan keskellä, katsoo sinisillä silmillään minuun ja sanoo "tänään on bileet kaikki sileeks"  Menin pihalle, Hellevi oli aivan paniikissa, rauhoittelin ettei mitään hätää, mun on ihan hyvä olla. Jäin pihalle, koska mun ei todellakaan ollut hyvä olla, Sammakko tuli ulos ja kysyi, onko mun vaikea olla, vakuutin hänetkin että kaikki on hyvin, poltan vain tupakin loppuun.
Menin sisälle, enkä voinut katsoa Jonia. Yhdessä vaiheessa katseemme kohtasi, ja tunsin surua ja vihaa samaan aikaan. Siitä miehestä ei ole selvittämään asioita. Asiat menivät eteenpäin, vakuuttelin kaikille, että kaikki on hyvin, Joni on mulle paskanhailee, huijasin kaikkia, jopa itseäni. Kun lopulta myönsin itselleni, että muhun sattui, sattui se mitä olin itselleni tehnyt. Huijannut itseäni 2kk, että miehet ei satuta mua, ei tälläkään kertaa, mutta miten kävi.
Olin aivan rikki, melkein  fyysisesti tunsin, sen miten palasina mun sydän oli. En pystynyt nukkumaan kunnolla en tekemään mitään. En itkenyt. Ajattelin, että jos itkisin, oloni helpottuisi, mutta mua ei itkettänyt, ihmettelin sitä itsekkin, ja ihmettelen yhä.

Vasta viime viikonloppuna käsitin asian, minun ja Jonin välillä ei ole enää mitään, eikä tule enää mitään. Oli hyvä olla. Olin iskossa, hymyilin vaan koko ajan, ja tunsin itseni onnelliseksi. Sitten tänään, kun näin lumen leijailevan taivaalta, pala nousi kurkkuun, menin pihalle ja tajusin todellisuuden vieläkin paremmin. Kesä on mennyt, ja jäljelle jäivät uudet kaverit ja muistot, mutta myös arvet.

Mutta olen vain onnellinen, että Joni oli elämässäni, kasvoin itse henkisesti, ja tulin vahvemmaksi, nytkin kun kirjoitan tätä minua hymyilyttää. Menneistä kesistä tämä oli paras. Menneet kesät ovat olleet vanhempien tappelua ja ryyppäämistä. Tämä kesä oli jotenkin eriskummallinen. Muistot ovat syvällä mielessäni ja sydämessäni ja sinne ne myös jäävät.